Kuvan lähde:http://mindfulness-works.comPääsin tässä tutustumaan hiljattain hienolla tavalla läsnäolon voimaan ja merkitykseen. En pysty sanoin kuvaamaan sitä tunnetta ja upeutta, jota se toi tullessaan. Se, että oli hetkessä läsnä, tässä ja nyt, kadotti kaiken muun. Se kadotti kivut, säryt, tunnot ja ajatukset. Se toi sydämeen puhtaan viattoman ilon ja rakkauden tunteen. Uskon elämään, iloon, hyvyyteen. Samalla se avasi tietoisuuden siinä hetkessä tuntemaan myös omaa energiaa paremmin. Näkemään ja huomaamaan pienetkin jännitykset omassa kehossa, joista lempeällä ajatuksella usea lähti pois.
Läsnäolo on myös äärimmäisen vaikeaa. Meidät on rakennettu siten, että mieli pyörii jatkuvasti eilisessä ja huomisessa. Milloin pohditaan tulevaa, murehtitaan mennyttä, huolehditaan jostakin, käydään läpi vaan tapahtumia tai mutistaan kiukustumista. Milloin mitäkin. Mutta ajatukset ovat liikkeellä koko ajan. Niitä on vaikea pysäyttää, eikä sitä prosessia voi pakottaa. Mutta voi lempeästi kääntää ne sisäänpäin, hiljaisuuteen, hetkeen.
Helppo harjoitus on ottaa mikä tahansa päivittäinen toimi mitä tekee. Se voi olla kahvikupin juominen, tiskaaminen, leivän syöminen - mitä tahansa tekemistä. Me normaalisti teemme kaiken sen rutiinilla, keskittymättä. Syömme leivän ajatuksissamme, tai lukiessamme lehteä. Tai puhuessa perheenjäsenten kanssa. Kokeilepa keskittyä leipään. Katso sitä kuin se olisi uusi olento. Millaisia kuvioita levite tekee leivän pintaan? Entä kaikki jyvät? Tuleeko niistä hahmoja kuin pilvistä taivaalle? Miltä leipä tuoksuu? Millainen sen rakenne on ja miltä se tuntuu kädessä? Onko se lämmin, kostea, tahmea? Haukkaa palanen. Tarkeastele miltä se hakkaus tuntuu huulissa, hampaissa, kielessä, kitalaessa. Miltä palan pureskelu tuntuu, miltä maistuu? Missä kohtaa suuta maku tuntuu? Tuoksuuko leipäpala suusta? Miltä se tuntuu kurkussa kun sen nielasee? Millainen jälki jäi leipään haukkauksen jäljiltä?
Tämä harjoitus on äärimmäisen helppo, ja samalla vaikea. Keskittyminen alkaa tuntua pian ahdistavalta. Tekisi mieli kiirehtiä, takaisin tavallisiin rutiineihin. Voi myös olla, että kehossa tai tunteissa on juuri nyt pinnalla jotakin, jota emme halua edes kohdata. Tämä harjoitus pakottaa meidän tunteidemme ja kehomme äärelle. Tarkastele tätäkin avoimesti, haluasi mahdollisesti paeta koko tilannetta. Pakenetko ehkä päivittäin nykyhetkeä ajatuksiin, kirjoihin, internettiin tai johonkin tekemiseen. Jos ei muuta niin vaikka puhelimessa juoruiluun. Vai vietätkö päivittäin aikaa tässä hetkessä, läsnä itsellesi ja läheisillesi?
Haastan sinut tekemään tämän harjoituksen, kokeilemaan edes. Se on tehokas tuomaan esiin rakkautta, voimaa ja myös tämän hetken epäkohtia. Se on samalla tehokas sulkemaan ulos mielen häiriöt, kuten masentuneet ajatukset tai surut ja huolet. On vain tämä hetki, ja se on pyhä.
Tässä hetkessä me luomme huomisen asiat. Jos et koskaan ole tässä hetkessä, et koskaan pysty tietoisesti luomaan elämääsi sitä mitä toivot. Jos et ole tietoinen siitä, mitä tässä hetkessä tunnet, et myöskään voi muuttaa sitä, ja luoda uudenlaista tulevaisuutta. Siksi haastan sinua olemaan rohkea, kohtaamaan tämä hetki, ja kokemaan myös se huima nostava rakkauden tunne, mikä siihen kaiken muun ohella sisältyy. Itse harjoitusta tehdessäni en hetkittäin meinannut pysyä nahoissani, niin voimakas rakkauden ja ilon tunne virtaisi kehossani. Yhteys Jumalaan. Näin sinäkin pystyt helposti yhdistymään Jumaluuteen, eikä siihen tarvita mitään kummempaa.
Tulevaisuuden meditaatio on tällaista. Läsnäoloa kaikilla tavoilla. Jos ihminen pystyisi elämään elämänsä joka hetki tietoisena, hän olisi täysin valaistunut. Ihmiskehossa tämä on varsin haastavaa. Meistä usea tällä hetkellä elävä on kyllä sielun tasolla jo valaistuneita, muttemme saa vedettyä sitä jokapäiväiseen elämämäämme. Tässä avain siihen. Ikivanha yksinkertainen - toimiva - totuus.
Rakkaudella,
Dariel
2 kommenttia:
Kiitos tästä, juuri näin se on ja tämä harjoitus on minullakin viiem aikoina tullut enemmän ja enemmän tärkeäksi..:)
Eckhart Tolle mm. puhuu juuri samasta asiasta,tässä hetkessä olemisen tärkeydestä ja että se jopa olisi täällä olemisen tarkoitus!! Kuinka yksinkertaista,mutta kaikkein vaikeinta samalla.
Niin, miten me haemme kaikkea niin monimutkaisesti ja kaukaa. Ihankuin aivomme olisi rakennettu ohittamaan se, mikä on silmiemme edessä, ja etsimään jotain muuta. Ei tuo harjoitus helppoa ole, varsinkaan jos sitä yrittää pitää pidempään yllä. Mutta harjoitus tekee mestarin, pala kerrallaan eteenpäin. :)
Lähetä kommentti